Ei oo kaikki esteet radalla!

Nimittäin mulla. Ilmoitin Artun sen ensimmäisiin agilitykisoihin Noormarkkuun, kun putkiakaan ei oo hetkeen kielletty *koputtaa puuta*. No, eihän siinä nyt mennyt kuin se neljä vuotta, että uskalsin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai miten se meni... :) Mä luulen kyllä, et ei milloinkaan on parempi, semmonen komedia siitä on tulossa... Tavoitteena on oikeestaan vain se, että koira ei saa hepulikohtauksia, kiellä putkia, ja että mä en ainakaan pyörry. Mut lisää siitä sitten kisojen jälkeen.

Mulla on vähän jäänyt tää päivittely kaikenmaailman kiireiden takia. Okei, laiskuuden voi heittää siihen samaan soppaan. Kaikenlaista on kuitenkin touhuttu, mistä on kyllä pitänyt kirjoittaa, Arttu on esimerkiksi pyörähtänyt mätsärissä, tuloksena BIS4! Supertyytyväinen olen tuohon pulloharjaan, joka jaksoi kuumalla asfaltilla helteellä seistä pönöttää nätisti vaikka miten kauan.

Jos agilityura ei meille nyt aukea, niin aina voidaan sitten keskittyä tokoon. Ajattelin mustuaisen ilmoittaa heti keväällä/kesällä kisoihin Raumalle. Ei mitään muiden kaupunkien kisoja vastaan (ja sinnehän on sitten suunnattava, jos tokoa aikoo jatkaa), mutta luulen, että oma kenttä toisi edes muutaman lisäpisteen, kun ei sählättäisi niin paljon...? heh. Liikkeet on kyllä hallussa, seuraamiseen vielä vähän varmuutta, niin mulla on ainakin melkeen valmis TVA kotona ;)

Oon muuten huomannut tokokentän reunalla katsellessani, miten samanlaisia snautserit on niitä treenatessa. Ihan samanlaista sähellystä ja pörräämistä, ja samaten hihnan toisessa päässä samanlaista kiroamista ja manaamista jokaisella. Ja mitäänhän se ei sitten auta, voin kertoa! Tiedä sitten onko toi samanlaisuus kirous vai onni, ainakin on jotain mistä keskustella... Kouluttakaa ite paremmin! :D