Valoja päälle!

Jos heräteltäisiin tätäkin blogia taas... :) Jos oikein muistan, lupailin jotain kisaraporttia varmaan vuosi sitten (köh...), mutta sitä olisi aika hölmöä alkaa raapustamaan nyt, joten lupaan tehdä siitä ihan oman postauksen joskus. Valitettavasti on ihan tuoreessa muistissa, ja kertomista olisi.

Ei oltu Artun kanssa pariin viikkoon päästy aksaamaan, joten polte maneesille oli jo aika hurja! Niinpä tänään herätessäni ihan loistavaan treeni-inspikseen ja kauniiseen auringonpaisteeseen, oli suunta melkein välttämätöntä ottaa maneesille, ja hyvä niin, oli nimittäin todella onnistuneet treenit.

Otin molemmat koirat mukaan, Bamse kun on alkanut nauttimaan suuresti agilitystä, ja pesee natiaisen joskus aika kuusnolla osaamisessa ja nopeudessa. Ei uskoisi, kun ikääkin alkaa olemaan, tosin Artun keskittymiskyky vaan sattuu joskus olemaan mitä on... Tein ratoja pelkästään sen perusteella, mitä Artun kanssa piti treenata, koska se nyt kuitenkin menee tavoitteiden kanssa ykköseksi. Lisäksi olen auttamattoman laiska :D Siispä keppejä, putkea ja irtoamista (voitteko kuvitella, tätä pitää nykyisin treenata?!) . Putken kanssa meni tosi hyvin, itsenäistä hakemista jne. Mun tarvii vaan olla itse tosi tarkka siitä, miten ohjaan putkeen. Kieltoja tulee erittäin herkästi esimerkiksi siitä, jos oma vauhtini hidastuu ennen putkea, jos vaikka leikkaan taakaa, koska en näköjään osaa sitäkään! Kai tuonkin saisi pois treenaamalla.

Kepeistä laitoin vain puolet, koska halusin treenata varsinkin keppien hakemista. Kakara kyllä yllätti edelleen positiivisesti, hakemalla siististi kepit molemmilta puolilta. Vielä vähän varmuutta varsinkin väärälle puolelle, niin eiköhän se siitä!

Treenit oli muutenkin erittäin onnistuneet, ja tuli oikein hyvä mieli. Maneesille ei ollut meidän ryhmärämän lisäksi ketään muuta, ja luulen, että se tekee varsinkin Artulle välillä ihan hyvää, ettei ole häiriötä. Vaikka se tarvitseekin runsaasti häiriötreeniä, on hyvä päästä joskus oikeasti treenaamaan, kun koirakin keskittyy 110%. Arttu oli muutenkin taas erittäin energinen ja innokas, ei mitään haahuilua, vaan se odotti kokoajan käskyjäni, että mitä tehdään seuraavaksi.

Bamsen kanssa olen vakavissani ajatellut ilmoittavani sen vielä kisoihin. Se on niin innoissaan agilitystä, ja joskus huomaan seisovani hölmistyneenä, että hitto, toi koirahan komentaa mua! Ainut mikä junnaa, että en jo ole ilmoittanut sitä, on kepit. Ne kun hidastaa Bamsen mielestä niiiiiiiin paljon menoa. Ja tietty kaikki tyhmät ohjauskuviot, kivointa olis vaan paahtaa suoraan. Mutta kyllä mä vähän luulen, et pian... :)

Voi kunpa voisin kirjoittaa vaan että hallille, olis kyllä aika hienoa, jos seuralla olisi ihan ikioma treenihalli, vaikka ei mua toi maneesin pohjakaan yhtään häiritse. Olen pahoillani tästä romaanikirjoituksesta, kukaan ei varmaan jaksanut lukea, ja vielä ilman kuvia, mutta en ottanut kameraa mukaan, koska halusin keskittyä vain treenaamiseen. Ja tekstin pituus... noh, jostain syystä tää kirjoittaminen ei koskaan lopu lyhyeen ;) Mutta lupaan parantaa tapani, sekä postausvälien että pituuden suhteen!