Ei oo kaikki esteet radalla!

Nimittäin mulla. Ilmoitin Artun sen ensimmäisiin agilitykisoihin Noormarkkuun, kun putkiakaan ei oo hetkeen kielletty *koputtaa puuta*. No, eihän siinä nyt mennyt kuin se neljä vuotta, että uskalsin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai miten se meni... :) Mä luulen kyllä, et ei milloinkaan on parempi, semmonen komedia siitä on tulossa... Tavoitteena on oikeestaan vain se, että koira ei saa hepulikohtauksia, kiellä putkia, ja että mä en ainakaan pyörry. Mut lisää siitä sitten kisojen jälkeen.

Mulla on vähän jäänyt tää päivittely kaikenmaailman kiireiden takia. Okei, laiskuuden voi heittää siihen samaan soppaan. Kaikenlaista on kuitenkin touhuttu, mistä on kyllä pitänyt kirjoittaa, Arttu on esimerkiksi pyörähtänyt mätsärissä, tuloksena BIS4! Supertyytyväinen olen tuohon pulloharjaan, joka jaksoi kuumalla asfaltilla helteellä seistä pönöttää nätisti vaikka miten kauan.

Jos agilityura ei meille nyt aukea, niin aina voidaan sitten keskittyä tokoon. Ajattelin mustuaisen ilmoittaa heti keväällä/kesällä kisoihin Raumalle. Ei mitään muiden kaupunkien kisoja vastaan (ja sinnehän on sitten suunnattava, jos tokoa aikoo jatkaa), mutta luulen, että oma kenttä toisi edes muutaman lisäpisteen, kun ei sählättäisi niin paljon...? heh. Liikkeet on kyllä hallussa, seuraamiseen vielä vähän varmuutta, niin mulla on ainakin melkeen valmis TVA kotona ;)

Oon muuten huomannut tokokentän reunalla katsellessani, miten samanlaisia snautserit on niitä treenatessa. Ihan samanlaista sähellystä ja pörräämistä, ja samaten hihnan toisessa päässä samanlaista kiroamista ja manaamista jokaisella. Ja mitäänhän se ei sitten auta, voin kertoa! Tiedä sitten onko toi samanlaisuus kirous vai onni, ainakin on jotain mistä keskustella... Kouluttakaa ite paremmin! :D

Tapahtui tänään Ankkalammella

Neljän tunnin kirmaamisen jälkeen oltiin jopa kokonaiset viisi minuuttia hiljaisina. Ja haistiin tosi hyvälle...

 

Animals are swimming

Niin, ehkä jotkut muut eläimet... Tai sitten nuo ei taida olla eläimiä ollenkaan.

Hiukan on aikaa vierähtänyt, kun olen viimeksi kirjoitellut, mutta kesällä ei oikein ehdi koneen ääressä istua. Ei kyllä rannallakaan... Ennen ei ole kyllä noiden uimattomuus haitannut, mutta siinä vaiheessa, kun mittari kiipeää paljon yli kolmenkymmenen, ja suihkussa joutuu asumaan, alkaa vähän kirpaisemaan. Bamse ei ole koskaan uinut, nyt seitsemän vuoden iässä se nauttii jo sentään kahlaamisesta. Arttu taas ei ole koskaan edes oppinut, koska Bamse ei ui. Luulen, että se uisi mielellään, jos joku olisi näyttänyt mallia. Ihmisten uiminen näyttää huisin pelottavalta... Pitää varmaan sille joku uimaopettaja.

Mutta, onnellisia uutisia! Putkiongelmasta on päästy! *koputtaa puuta* Apina ei ole hetkeen enää kieltänyt. Joskus, kun on kunnon mutka, niin hiukan hidastelee, mutta muuten ihan ok. Siis ainakin toistaiseksi... Agilitytreenejä on muuten haitanneet todella kuumat ilmat. Ihan kuin se ei mustalle olisi jo muutenkin tarpeeksi, niin turkki ei lähdekään näköjään tänä kesänä irti, ja painokin on kummasti noussut. Mutta ne on pieniä putkiongelman rinnalla, jos se on vihdoin selätetty :)

Bamsesta on tullut kauhean innokas, ja se touhuaa mielellään mun kanssa kaikenlaista. Se alkaa ilmeisesti tämän ikäisenä kasvamaan aikuiseksi, parempihan se on tietty myöhään kuin ei milloinkaan. Olen ottanut sitä agilitytreeneihin mukaan, ja se on kymmenen kertaa nopeampi, kuin Arttu, ja tekee mielellään ilman palkkaakin. Se olisi teoriassa valmis kisoihin, mutta kepit takkuaa. Ne kun hidastaa vauhtia, ja sitten ei olekaan enää niin kivaa. Palkan se siis ottaa ilmeisesti kovaa menemisestä. Miksei niitä ratoja voisi olla ilman keppejäkin.

Arttu oli viime viikonloppuna Välimäen Leenan treenauksessa. Saimme aika kullanarvoisia neuvoja Artun kanssa, esimerkiksi sen, että voisimme treenata EVL:n liikkeitä, mikä on kyllä ollut mielessä jo kauan. Tuon kasan motivaatio kun ei pysy junnauksessa yllä. Heti näin eron, kun otin esimerkiksi ruutua, tai junnasin supertylsää seurauskuviota. Pitäisi vaan uskaltaa mennä kokeisiin.

Tästä tuli nyt aika tylsä blogikirjoitus sen suhteen, että päivittelin vain kuulumisia näin nopeasti. Mutta eiköhän täälläkin ala pikkuhiljaa jotain jännääkin tapahtumaan :)

Tässä vielä Pampulan agilitykuva monenmonen vuoden takaa, ja taidonnäyte sen hienosta hyppytekniikasta.

Bamse is not only the strongest bear, but also the kindest bear in the world

Vihdoin löysin aikaa tulla taas kirjottelemaan, ja Bamsen trimmikuvien kera. Se on ollut tosin jo hetken ''nakusillaan'', ja voi sitä iloa, kun pääsee karvattomana kirmaamaan :) Bambin turkki on mielestäni todella helppo ja sellainen snautserin turkki, kuin pitäisikin. Se irtoaa noin kerran vuodessa, ja lähtee erittäin helposti, lähes kampaamalla. Nyppimisen siistimisineen hoitaa yleensä tunnissa, kun taas Apinan turkkiin vierähtää kolmisenkin tuntia. Lisäksi se on erittäin tiivis ja säänkestävä, eikä sen kanssa tarvitse paljon miettiä lumipallojen tai kaikenmaailman töhnien juuttumista metsälenkeillä.

Monet ovat sanoneet, että Bamse näyttää ihan eri koiralta, kun se on nypitty. Täytyy myöntää, että pitkässä se on kuin kulkukoira, ja pidänkin sen ulkonäöstä eniten silloin, kun karva on pari kuukautta vanhaa. Tässä ennen-jälkeen kuvat.

Viime viikolla oli niin kovat helteet, että meillä ei paljon lenkkeilty. Yht'äkkinen lämmön nousu vaikutti selkeästi myös koirien treeneissä jaksamiseen. Ja se Artun putkiongelma... kyllä, edelleen se sama. En enää tiedä mitä sen kanssa pitäisi tehdä! Muistutukseksi vielä, että Apinahan kieltää putkea, jos se tulee radalla vastaan. Ilmeisesti yksikin este ennen riittää. Ja näköjään mutkaputkia, tai ainakin viimeisissä treeneissä se oli näin. Mitään sille ei (ainakaan mun muistaakseni) ole tapahtunut putkessa, eikä se ole mistään kipeä. Ihan käsittämätöntä. Vikana treeninä oli vaan perus rataa, suhteellisen suoraa vaan, ja siinä oli yksi hieman vasemmalle kaartuva pitkä putki. Sen se meni todella kovaa, ei mitään ongelmaa. Musta vähän tuntuu, että ongelma on ainakin osittain, enkä muuten yhtään ihmettelisi, jos on kokonaan, että mun liike pysähtyy, enkä vaan osaa ohjata, mikä taas ei ole yhtään uutta. Tosin, kun se alkaa näkemään putkea jo kaukaa, se alkaa kaartaa sitä... Että ehkä tässä nyt sitten on joku muukin juttu. Mut toi viimeinen rata meni niin kivasti ja kovaa, että jäi hyvä mieli :) Ehkä me ei ihan vielä heitetä hanskoja tiskiin...

 

Tällä viikolla ei olekaan treenejä, kun tämä lähtee huomenna katsomaan Bryan Adamssia, ja torstaina Porin kautta kotiin. Perjantaina taas ollaan talkoissa, joten kotona tehdään sitten paljon kaikenlaista kontaktitreeniä, sun muuta mukavaa.

Vielä tähän lopuksi Bamsen fiilistelykuvia tänäiseltä.

AB 11v.!

Voin ehkä myöntää, että unohdin koko synttärit... ehkä. Aika hurjaa, että Bamse on jo seitsemän, ja Arttu neljä! Ja Apinan kanssa ei olla saatu mitään aikaiseksi... No, tarvii odottaa, jos koira vaikka kasvaisi ensin aikuiseksi. Sillä taitaa olla se sama nuorimman koiran kirous, kuin muillakin.

Tässä kuitenkin tämänpäiväisiä synttäritunnelmia.

Pojille maistui ihan hyvin ''kakku'', jonka väsäsin anteeksipyyntönä ;) Ne kun eivät cesaria ja lihapullia niin vain saa, niin siitähän se sitten rakentui, ja kuorrutus onnistui kermaviilillä.

Laitoin niille myös puoliksi Apinan mätsärissä saaman siankorvan. Artulle maistui heti, mutta Bamsen piti tietysti nyrpistää sille nokkaansa. Pian yllätin sen kuitenkin kulman takana korvan kimpusta.

                                        

Arttu sanoo selkeesti: "Mihin sä sen mun possunkorvan laitoit? En varmana oo syöny sitä."

Jos oli tarkka, saattoi huomata, et Bamsen kaulasta on hävinnyt kaistale karvaa... Siinä meni noin kymmenen minuuttia. Kyllä tää tästä vielä etenee!

Harjoitus tekee mestarin!

Ollaan Apinan kanssa panostetttu lähipäivinä paljon tokoon, koska se ei sujukaan niin hyvin kuin ajattelin. Kontaktitreeniä ollaan tehty aktiivisesti, ja ainakin toivon, että johonkin suuntaan ollaan kehitytty. Kentällä näkee sitten totuuden...

Tänään oli teemana alokkaan hyppy, jonka luulin olevan meille se kaikkein varmin, joka menee kuin vettä vaan, ilman sen kummempaa treeniä. Otin sitä sekä alustan kanssa että ilman, erilaisia välimatkoja, ja ilman seisomista sekä sen kanssa. Olen opettanut Apinan hyppäämään turhan läheltä esteen, joten alustan kanssa treeniä voisi tehdä enemmänkin. Koira kun ei tunnu tajuavan enää mitä pitäisi tehdä pidemmällä välillä, ilman toista hyppy-käskyä.

No mutta, sitten otin sen alustan pois, kun homma alkoi rullaamaan... Tuli vähän olo, että mitäs hel*ettiä O_O Koira alkaa hyppimään estetta kuin agilityn aitaa, eli jatkaa matkaansa ja odottaa käskyä, että minnes sitten. Ja koiran ja esteen välissä ei todellakaan ollut pitkää matkaa, kunhan se nyt vain pääsi ponnistamaan kunnolla. Että hyvä treeni muuttui sitten takapakkiin ja semmosta...

Suunnittelin, että jos vaan ehdin, käyn tänään ottamassa kentällä kontaktia häiriöllä, ja ehkä sitä hyppyäkin olis ihan hyvä yrittää. Jos se oli vaan joku käppänämäinen hetkellinen älynväläys :) Toivotaan, tätä menoa sen ekan tokokokeen voi heittää kaivoon.

Sitten mukavempiin, tai Bamsen mielestä järkyttäviin, uutisiin! Bambi nimittäin pääsee tänään karvoistaan (jos vain ehdin aloittamaan). On se kyllä sen näköinenkin, että ihmiset katsoo kadulla, että tehkää nyt herran jestas tuolle jo jotakin. Bamsen karvan nyppimisessä ei kauan nokka tuhise, se kun on niin karkeaa, ja lähtee lyhyempänäkin lähes puhaltamalla. Ennen ja jälkeen -kuvia tulossa, ne kun on näkemisen arvoisia...

Tiivis se on viiden metrin päässäkin...

Arttu pääsi, tai joutui, taas sitten viime kesän viime torstaina ohjattuihin tokotreeneihin. Koko kesän sen kanssa olen kyllä treenaillut, mutta ainahan kotipihassa kaikki näyttää hyvältä, ja niin kävi nytkin.

Ilmoittauduin kisaavien ryhmiin, olettaen omien treenien osalta, että ilmoitan sen hyvinkin pian ensimmäiseen alokkaaseen. Onneksi Arttu tipautti mut hyvin pian maan pinnalle :) Ohjaaja kysyi, että mikä tökkii pahiten, ja kerroin, että kaikki menee suunnilleen hyvin, pientä viilausta seuraamiseen ja näin pois päin. No, jos meidän tiivis seuraaminen on sitä, että kuono maassa viiden metrin päässä, niin johan menee hyvin! Kun namin laittoi nokan eteen, alkoi taas kiinnostaa, mutta ainakin rysähdin maan pinnalle ja kovaa. Jonkun verran voin laittaa tietysti senkin piikkiin, että kentälle tultiin puolen vuoden tauon jälkeen, ja uusia hajuja on meidän hormonipallolle ihan mielettömästi, mutta silti. Lisää vaan häiriötreeniä, niin eiköhän se taas tästä. Tietystihän kakaran piti vielä näyttää kotiinpäin kävellessä, että duh, kyllähän mä tän osaan, ja seurasi käskemättä ilman palkkaa tiiviisti nokka taivasta kohti. Hyvähän tässä sitten on sanoa, että no kyllä se kotona.... : D Miksei kisoja muuten koskaan pidetä omalla pihalla? Mulla olis jo muutama valio kotona.

Uusi blogi, uudet kujeet!

Tälläisen blogin rakentaminen on ollut mielessä jo pitkään, lähinnä koirien kehittymisen seuraamisen takia, mutta nyt se on vihdoin saatu aikaiseksi. Ja kirjoittelun into on kova. ;)

Jotain taustoja siis. Molemmat koirat, joista nippelitietoa löytyy oikealta, ovat harrastuskoiria. Tai ainakin siihen tarkoitukseen ne on hankittu. Olisin kyllä voinut miettiä kolmannenkin kerran rodun kohdalla... Bamsesta ei koskaan sellaista koiraa tullut, joten se ei harrasta "tositarkoituksella" enää mitään. Artun kanssa taas yritetään edelleen kovasti saada jotain aikaan, niin tokon, agilityn, kuin kaiken mahdollisen muunkin saralla, ja siitä hammastenkiristelystä saatte kuulla tulevaisuudessa varmasti kyllästymiseen saakka.

Heti seuraavassa tekstissä ajattelin avata vähän tokon ensimmäistä ohjattua treenikertaa sitten viime kesän. Jos koirista haluatte tietää lisää, saa toki kysellä. Mukavia lukuhetkiä! ;D